Saako lapsen ruokailuun väsyä?

Kirjoittaja : Lilja Ahola

Saako lasten ruokailuihin väsyä, kun päivästä toiseen käytät valtavasti energiaa ja aikaa siihen, että valikoivasti syövä lapsesi saisi riittävästi ravintoa? Kun teet parhaasi, kokeilet reseptejä, houkuttelet, neuvottelet ja lopputuloksena on yksi ainoa haukku. On lupa olla uupunut, vaikka rakastat lastasi ja haluat hänelle vain hyvää. Väsyminen ei tarkoita, että olisit epäonnistunut vanhempi – se tarkoittaa, että olet huolissasi ja käyttänyt jo valtavasti energiaa ruokailuihin.

Vaikka sinulla olisi koulutustaustaa, taito kokata, tietoa ravitsemuksesta ja ymmärrystä syömisen psykologiasta, se ei aina riitä arjen keskellä. Valikoiva syöminen on monimutkainen kokonaisuus, jossa tunteet, jaksaminen ja perheen voimavarat ovat yhtä tärkeitä kuin ravintosisällöt. On täysin sallittua huokaista, pysähtyä ja myöntää: nyt minä väsyin tähän. Siitä kohdasta voi myös alkaa lempeämpi, armollisempi tapa suhtautua sekä lapseen että itseesi.

Moni vanhempi kantaa hiljaista syyllisyyttä siitä, ettei jaksa olla aina kärsivällinen ruokapöydässä. Ehkä ääni kiristyy, ehkä huomaat vältteleväsi yhteisiä aterioita, koska pelkäät uutta taistelua. Nämä tunteet ovat tavallisia, etkä ole niiden kanssa yksin. Kun paine kasvaa liian suureksi, ruokailuista katoaa ilo sekä lapselta että aikuiselta. Silloin tärkeintä ei ole täydellinen lautasmalli, vaan se, että perhe voi hengittää hieman vapaammin.

On lupa hakea tukea, jakaa oma tarina ja etsiä pieniä, realistisia keinoja helpottaa arkea. Joskus muutos alkaa siitä, että annat itsellesi luvan väsyä ja luvan pyytää apua. Sinä riität vanhempana, vaikka jokainen ateria ei menisi suunnitelmien mukaan. Pienet edistysaskeleet, lempeys ja myötätunto itseäsi kohtaan kantavat pidemmälle kuin yksikään täydellinen annos.