Ruokarauhaa vai välinpitämättömyyttä?

Kun ruokailu lapsen kanssa on jatkuvasti haastavaa, on tärkeää erottaa ruokarauha välinpitämättömyydestä. Ruokarauha tarkoittaa, että lapsi saa syödä ilman jatkuvaa painostusta, kommentointia ja neuvomista. Jos lautasella on esimerkiksi porkkanaa, spagettia ja lihapullaa, voi lapsi syödä pelkän spagetin. Aikuinen tiedostaa, ettei se yksin riitä ravitsemuksellisesti, mutta ymmärtää, että turvallinen ja myönteinen ilmapiiri on pidemmän päälle tärkeämpää kuin yksittäinen ateria.

Aikuinen huolehtii silti ruokakasvatuksesta: tarjoaa monipuolista ruokaa, huolehtii säännöllisistä aterioista ja näyttää itse esimerkkiä. Samalla hän osaa olla joustava, eikä vaadi joka aterialla maistamaan kaikkea. Lapsen luottamus ruokaan ja omaan kehoon kasvaa, kun hän saa tutustua makuihin omaan tahtiinsa. Näin ruokarauha ei ole välinpitämättömyyttä, vaan lempeää, pitkäjänteistä tukea lapsen syömisen taidoille.

Vanhemman näkökulmasta jatkuva houkuttelu, uhkailu tai lahjonta väsyttää ja lisää helposti riitoja ruokapöydässä. Kun tavoitteena on rauhallinen hetki yhdessä, voi olla helpottavaa päättää, mistä aikuinen vastaa ja mistä lapsi. Aikuinen päättää, mitä ruokaa tarjotaan ja milloin syödään, mutta lapsi päättää, mitä tarjolla olevasta ruoasta hän syö ja kuinka paljon. Tämä periaate vähentää taistelua ja tukee lapsen omaa nälän ja kylläisyyden tunteen kuuntelua.

Ruokarauha näkyy arjessa pieninä tekoina: Kiireen vähentäminen, myönteinen puhe omasta ja lapsen kehosta sekä se, ettei lapsen syömistä arvioida ääneen. Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, hän uskaltaa ajan kanssa maistaa uusia ruokia. Näin ruokailuista tulee vähemmän taistelukenttä ja enemmän yhteinen, lämmin hetki.